Beauty.

Everything has beauty, but not everyone sees it. 

Ne pienet hetket.

Sitä välillä unohtaa miten onnelliseksi pienet asiat voivat tehdä.

Lämmintä kahvia, maha täynnä ruokaa. Musiikki soi taustalla, tietokoneen työpöytä täynnä kauniita kuvia, uusi lehti, maljakossa hieman jo nuukahtaneet kukat, nukkuva mies sohvalla, puoliksi kulunut kynsilakka, pisama nenässä, väsynyt olo.

Hymyilyttää elämä, tämä päivä on ollut hyvä :)

The perfect look.

Haluaisin jotain vaihtelua hiuksiini. Ongelma vain on se, että en osaa päättää minkä sävyiset hiukset haluaisin. Olen koittanut poimia inspistä alla olevista kuvista mutta ajauduinkin suurempaan ongelmaan, valinnan vaikeuteen. Nyt kun olen löytänyt värejä jotka miellyttävät minua, en osaa päättää minkä sävyinen tahtoisin olla. Väreissä on suuria eroja, vaaleasta tummaan.. Tällä hetkellä hiusvärini on lähes sama kuin alla olevalla Whitney Portilla.  Erään kerran ollessani hiusmallina, hiukseni värjättiin todella tummiksi ja en viihtynyt siinä lainkaan. Silti haluaisin vielä joskus kokeilla tummempaa sävyä. Marssinko näiden kaikkien kuvien kanssa kampaajalleni ja annan hänen tehdä valinnan, en tiedä.

Näytin kuvia avomiehelleni ja hänen mielestä jokainen värisävy oli hyvä. Jotenkin osasin odottaa tällaista vastausta.. Miehet ;)  

Tips on planning a garden party :)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kauniita unia :)

Sormet syyhyten kesäkukkien kimppuun!

Työnteko on sitten raskasta hommaa! Itselläni loppui juuri koulun pakollinen työharjoittelu ja niinpä olen kirmaissut kesälaitumille lomailemaan. Tosin kesäisistä päivistä ei vielä ole silti päästy nauttimaan ja ajatus lämpöisistä lomapäivistä tuntuu kaukaiselta. Meri taitaa olla vielä niin kylmänä talven jäljiltä koska sieltä puhaltava tuuli on vielä kovin kylmän tuntuista. Vaarini tuntuu olevan aina melko oikeassa sään suhteen, koska hän osaa aina kertoa sään. Niinpä olen pienestä pitäen tiedustellut häneltä kiperiä kysymyksiä koska hänellä tuntuu olevan etanan sarvet :) Viime sunnuntaina kysyinkin häneltä että vaari tuleeko se kesä jo pian ja hän vinkkasi että se on lähempänä kuin arvaatkaan. Kuulemma 17.toukokuuta eli helatorstain jälkeen saapuu kesä ainakin tänne länsirannikolle, ihanaa! Toivotaan että ennustus menisi nappiin ;) 

Nyt kun minulla on aikaa keskittyä kotiimme olenkin selaillut erilaisia puutarhaoppaita. Olen herättelemässä tätä kukkaharrastusta henkiin ja minkä mahtavan apurin löysinkään. Nimittäin Kekkilän nettisivut! Parveke olisi kiva saada nätin näköiseksi ja jaksankin aina kerta toisensa jälkeen palata ihailemaan kauniita parvekkeita ruotsalaisen älvhemin sivuille. Kekkilän sivuilta löysinkin lukuisia erilaisia reseptejä kukkaistutuksiin :) Meidän parvekkeelle porottaa koko päivän aurinko joten se minun täytyy muistaa ottaa huomioon, note to myself. 


Tykästyin heti tähän reseptiin, aion istuttaa näitä pajuista punottuihin parvekelaatikoihin siten että laatikoita tulisi yhteensä 4kpl. En malta odottaa kuinka rehevältä pareveke tuleekin näyttämään, jipii! 


Romanttista roosaa, näitä siis tarvitsemme: 

2 ruukkua, halkaisijaltaan 35 cm ja 25 cm

½ säkillistä Ruukkusora 25 l 

1 ½ säkillistä Kesäkukkamulta 30 l

yhteensä 3 pelargonia

2 lankaköynnöstä

1 oshimansara

Katsokaa nyt miten kesäinen fiilis tästä istutuksesta tuleekaan, onneksi makuja on monenlaisia! :)

Muistakaa auttaa kevättä :)

Huominen minireissu Ouluun voisi olla paljon helpompaa jos saisin pukea jonkun yllä olevista mekoista päälleni, löntystää tennareissa ja illalla sujauttaa laukusta korkkarit jalkaan. Ihana tyttöystävä kun olen, en missään tapauksessa unohtanut miehen vaatetusta, joten valitsin hänellekin vaatteet... Ongelmahan on se, että en ole moneen vuoteen käynyt "pohjoisessa" "shoppailemassa". Odottaakohan meitä perillä lumivallit, pakkanen ja ankara tuuli? Vai ihana auringonpaiste ja kevättuuli. Laitanko päälle toppatakin, lämpökerraston vai chinot ja trenssin. Säätiedotuksiin ei voi koskaan luottaa ;) Täällä kotona tallustelen jo nilkkasukissa ja kevättakissa ja kuvittelen että kevät on jo hieman pidemmällä. Hihkaisin aamulla kun autopaikkamme oli lähes sulanut.

Meille syntyi äitini kanssa vuosi sitten oma hauska vitsi, kun eräänä päivänä päätimme auttaa kevättä ja aloitimme ankaran sulatusprosessin heidän pihallaan. Sulatimme terassin, viskoimme lunta ojiin, pudotimme katolta lunta (sen minkä pystyimme), hakkasimme rautaputkella jäätä, siis saimme viikon aikana koko pihan näkyviin ja heidän pihansa taisikin olla aika pitkälti ensimmäinen naapurustossa joka oli sulanut kokonaan. Voi sitä pauketta ja naurua. Siitä syntyikin tämä vitsi, eli Snow Rescue Team :D
Olenkin taas ryhtynyt toimeen ja aloittanut Snow Rescuen hommat ja hakannut täällä keskustassa kerrostalomme pihassa jäätä ja nauranut itsekseni. Mitähän naapurit mahtavat ajatella... Hih.

Unelmien unet, tack.

Oikeasti olen maanantai-ihminen. Maanantaina voi luvata itselleen että  taas tänään on hyvä päivä aloittaa karkkilakko. Seuraavana maanantaina sen voi aina aloittaa uudelleen. Maanantaisin voi myös aloittaa liikunnan tai uuden harrastuksen. Keskellä viikkoa sitä vaan ei voi tehdä, olen kokeillut. Tiistaina kynnys lähteä on jo huomattavasti suurempi, sohvalla on niin mukavaa makoilla. Maanantaisin voi miettiä mitä ruokaa keksisi kokkailla viikon aikana. Maanantaina voi myös siivota vaatekaapin. Ylipäätänsä maanantait on tehty ainakin minun kohdallani lupauksille ja uusille aluille, ne ovat päiviä jolloin olen täynnä ideoita. 

Tästä huolimatta, minun maanantai on ollut tänään ihan kurja. Suoraan sanottuna odotan että saan painaa pääni tyynyyn ja nukahtaa. Lauantain 50v juhlat vierähtivät lähes aamun saakka, ja olen ollut vielä tänäänkin niin väsynyt että koko päivä on ollut minun osaltani yhtä taistelua. Aion koittaa saada menetetyn maanantain takaisin huomenna!

Koska sänkypolitiikkamme on tällä hetkellä hieman huono ja uuden hankita on edessä , haluankin nyt näihin mietteisiin päättää tämän päivän ja toivon että kohta kun suljen silmäni, matkustan unessani näihin makuuhuoneisiin parantamaan oloani. God natt :)

Kanelilta tuoksuvat lampaankyljykset.

Arjen rullatessa kohti loppuviikkoa, alan useasti herkuttelemaan ajatuksella mitä hyvää ruokaa tekisimme viikonloppuna. Hyllystäni löytyy paljon ruokalehtiä ja kirjoja jotka aina jaksavat yllättää minut uudelleen ja uudelleen, vaikka monesti tuntuu siltä että reseptit ovat jo tehty ja ideat ovat loppuneet. Edelleen, ylistän suuresti Elle mat&vin lehteä koska se vain yksinkertaisesti on huippu ja sieltä löytyy aina reseptejä jotka ovat kuin tehty makunystyröilleni!

Alkuviikosta kun leivoin mainitsemaani vadelmapiirakkaa (se oli niiiiin herkullista..) jätin lehden pöydälle siltä varalta että sieltä löytyisi jotain "uutta". No löytyihän sieltä. Huomenna aion etsiä käsiini lampaan kyljyksiä. Lammasta tulee muutenkin tehtyä aivan liian harvoin ja tämä resepti ei todellakaan ole vaikea jos lampaan valmistus tuntuu haastavalta. Tämän ruoan ehkä hieman tumpelompikin kokki osaa tehdä, niin helppo tämä on :)

Kuva ei liity reseptiin. 

1kg lampaan kyljyksiä 

1 tl kanelia, kuminaa sekä korianteria

1 hyppysellinen neilikkaa

2-3 hakattua (ei puristettua) valkosipulinkynttä

1 loraus oliiviöljyä 

1 sitruuna

+ suolaa, pippuria 

2 viikunaa (tai luumua, persikkaa, omenaa). 

Laita uuni päälle 175c.

Sekoita kulhossa kaikki mausteet, v-sipulit, suola ja pippuri sekaisin. Näin olet valmistanut marinadin!

Hiero soosi lampaisiin ja käytä kyljykset nopeasti kuumalla pannulla oliiviöljyssä. Tarkoitus on vain saada lihaan ruskistunut ilme = pinnat kiinni :)

Tämän jälkeen siirrä kyljykset uunivuokaan kupera puoli ylöspäin. 

Muistithan laittaa oliiviöljyä pohjalle!

Halkaise sitruuna, laita lohkot vuokaan tasainen puoli alaspäin.

Laita vuoka uuniin ja anna olla siellä n.15 min. 

Lihan sisälämpötilan tulisi olla noin 60-65 astetta. 

Jos haluat hifistellä, älä käytä paistomittaria, minä käytän sitä lähes aina.

Jos sinulla ei ole sellaista, hanki sellainen heti, ne eivät ole kalliita ja kiität itseäsi vielä jonakin päivänä!

Kun liha on valmista, anna sen hetki vetäytyä ennen tarjoamista. 

Asettele kauniisti lautaselle ja laita päälle viikunan lohkoja ja mintunlehtiä. 

Itse ajattelin tarjota tätä salaatin ja tzatzikin kanssa, mutta lisukkeeksihan käy mikä vain! 

Olisipa jo huominen..

Pieni juttu parvekkeista.

Päätin tänään että kevät on tervetullut ja kesä koputtelee jo ovea. Juodessani kahvia, aurinko lämmitti ikkunan läpi poskiani niin lämpimästi että päätin pukea takin ylleni ja jatkaa nautiskelua parvekkeella. Talven jäljiltä sieltä löytyi pölyttynyt tuoli ja muutama puinen kukkaruukku. Kotimme parveke on asuntoon nähden suht iso, mutta vaikka ei saisi valittaa, toivoisin sydämessäni että minulla olisi oma pieni piha jonne saisin rakentaa viihtyisän terassin (ja josta löytyisi mukavat somat kalusteet).

Parvekkeemme on siitä hyvä että se on auringon suosima. Aurinko nimittäin porottaa siihen koko päivän, ja niinpä se kesän tullen muuttu suorastaan toiseksi huoneeksi jossa vietämme paljon aikaa. Viime kesä oli ensimmäinen jonka saimme viettää tässä asunnossa. Hankimme parvekkeelle sähkögrillin ja pienet kalusteet. Oivalsin myös että minussa saattaisi piileksiä pieni viherpeukalo joten muutamista epäonnistuneista yrityksistä huolimatta, sain parvekkeen kukat kukkimaan. Helsingissä asuessani nimittäin tällainen oli mahdotonta ja niinpä olen unelmoinut tällaisesta jo pitkään. Tämä oodi siis parvekkeille!

Olen tehnyt muutaman kollaasin terasseista sekä ruokapöydistä joiden kaltaisista haaveilen. Jospa jatkan tätä unelmointia, niin ehkä minua vielä joskus onnistaa. Näköjään unelmointi joskus kannattaa ;) Terasseista puheenollen, mikään ei ole ihanempaa kuin syödä kesällä ulkona. Tästä päästäänkiin toiseen aiheeseen nimittäin ruokaan, kattaukseen ja siihen kuinka ruoka yhdistää ihmisiä. Siitä joskus enemmän!

Hallontårta med vit choklad.

Huomenna perheessämme juhlitaan pyöreitä. Minulle rakas henkilö täyttää 50 vuotta.
Selailin eilen vanhoja Elle Mat&Vin lehtiä ja sieltä löytyi ihana resepti joka on pyörinyt mielessäni koko päivän. Vaikkakin resepti saattaa vaikuttaa hieman naiselliselta, sulattaa sillä varmasti hieman ronskimmankin miehen sydämen. Löysin myös kyseisestä kakusta netistä, Ellen omilta sivuilta kuvan joka on tässä. Toivottavasti omastani tulee yhtä kaunis!

3ägg                                      
3dl socker    -> 1.                  

1msk bakpulver
3dl vetemjöl   -> 2.

250g hallon (frysta)  -> 3.

50g vitchoklad
50g mandel     -> 4.
50g smör.

Vispaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vaiheeseen 1.
Nostele jäiset vadelmat taikinan sekaan varoen (ettei kuohkeus katoa).
Kaada taikina pyöreään (mieluiten irtopohjalliseen) vuokaan. Itse tykkään tässä kohtaa käyttää leivinpaperia, en niin välitä korppujauhoitetun kakun mausta.
Painele sormin taikinaan paloitellut mantelit ja valkosuklaa.
Lopuksi vuole tai lusikoi pieniä nokareita voita kakun päälle.
Paista uunin alaosassa 175-180c, noin 30 min.

:) Voiko enää parempaa vaatia. Nam!